3.11.2014

Kun elämä heittää häränpyllyä

Oon pohtinut monestikin kuinka paljon täällä kerron omasta elämästäni. Tänä syksynä on ollut taas useampi aihe, joita olen pähkäillyt ja pähkäillyt, kerronko vai enkö kerro. Toiset asiat on ihan selkeitä, tietyt asiat ei vaan kuulu blogiin ja koko maailmalle. Iloisia asioita on paljon helpompi jakaa yleisesti, kuin niitä ei-niin-kivoja-juttuja. Mutta kuitenkaan kenenkään elämä ei ole jatkuvaa ruusuilla tanssimista, joten ehkä mun pitää hieman raottaa sitä, millainen syksy täällä on ollut ja ettei teille tuu ihan väärä kuva mun arjesta.

Mulle nimittäin kävi tuossa reilu pari viikkoa takaperin niin ikävästi, että multa lähti kortti kuudeksi viikoksi. Olkaa te muut fiksumpia, älkääkä lähtekö ylittämään risteystä oranssilla valolla! "Kyllä mä tästä vielä ehdin"-ajattelu pitää kyllä jatkossa korvata rauhallisemmalla ajotyylillä. Täysin yllätyksenä tuli, että tuollaisesta voi lähteä kortti. Niin ja päälle viä muhkeat sakot.... (Myös jalankulkijat kannattaa päästää jatkossa tien yli, siitä lähtee poliisisedän mukaan myöskin herkästi kortti! Toki munkin tilanteeseen vaikutti se, kuinka tiukkapiposet poliisit oli vastassa....)

Täähän nyt sit vaikuttaa mun arkielämässä aika paljon, eli mä en oo voinu käydä töissä ollenkaan, sillä tarvin työpaikalla korttia. Onneksi mulla oli nyt mahdollisuus käyttää joitain kertyneitä lomia, joten en aivan puille paljaille jäänyt, joten täyttä katastrofia taloudellisesti ei päässyt tapahtumaan. Tokihan tää kirpasi silti. En todellakaan ollut kuvitellut lomailevani kuutta viikkoa tässä kohdin vuotta. Ja aika koville on ottanut se, että en pääse täältä kotoa mihinkään ilman kuskia. Aivan outo tilanne! No, onpa koirilla ollut seuraa ja päässeet vielä useammin lenkille kuin aiemmin :P Onneksi ystävät on tässä kohtaa jaksaneet tsempata ja käyneet ahkerasti meillä kylässä, siitä älyttömän suuri kiitos ♥ Varsinkin, kun T:lla on vielä vakityönsä lisäksi pt-touhut iltaisin, niin ystävien seura on tullut tarpeeseen ♥

Tää asia on kuitenkin sellainen, mistä pääsee yli, kun arki taas alkaa ja pääsee takaisin töihin. Nyt pitää vaan viä sinnitellä jokunen viikko tätä "pakkolomaa" kotona, niin sitten alkaa helpottaa. Mutta voi pojat, että meni elämä hetkeksi sekaisin.

Tää vuosi on ollut selkeesti myös ystävärintamalla muutosten vuosi. Toisten ystävien kanssa välit on vain vahvistunut ja lähentynyt, mutta ikävä kyllä myös sitä toisen ääripään muutosta on tapahtunut. Henkisesti tosi rankkoja asioita, mutta tietyille asioille ei vaan voi mitään. Näin se elämä vaan välillä heittelee.

Onneksi elämä ei oo mustavalkosta, että aina olis vaan joko surkeeta tai loistavaa, vaan sekaan mahtuu paljon monenlaisia tunteita ja hetkiä. Olennaista on se, että minkä niistä antaa vallata pääkopasta isoimman tilan. Mulla on loppuvuotta ja ensi vuotta ajatellen tulossa niin kivoja juttuja, että koitan nyt vaan keskittyä niihin ja painaa nää ikävät asiat taka-alalle. Ja näitä arjen pikku luksushetkiä unohtamatta, pääsin tänään ystävän kanssa lounaalle (lue:pois kotoa :D) ja huomenna kosmetologille värjään kulmat ja ripset ;). Ja kyllähän näitä hyviä hetkiä riittää, kun niitä vaan osaa etsiä omasta elämästä :)


2 kommenttia:

  1. Viisaita sanoja ja pohdiskeltavaa itse kullekin (mm. ittelle ;D ) Onneks tuo korttihässäkkä on kohta historiaa ja koissut on ainaki varmasti arvostanu sun "kotiäiteilyä"! ;) Nokka kohti ilosia juttuja niin jotenki sitä vaan aina jaksaa porskuttaa isonki hyökyaallon yli!

    PS. Eikai mun pienohko väsymys näy näis kommenteis, eihän tuo klo. ole kun 3.50, muutama tunti viä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä pitää pohdiskella syvällisiä eikä vaan märehtiä itsesäälis (ai minäkö?:P) Mutta joo, kyllä se elämä välillä hymyileekin :)

      Katoinki, että on sulla ollu mielenkiintoset ajat kirjotella näitä kommentteja!:D Mäkin tuijottelin kelloa samoihin aikoihin viime yönä, mutta omasta sängystä päin kylläkin ;) Enkä valvonut koko yötä :D

      Poista