11.1.2015

Voi ressi.

Tänään on ollut oikein kunnolla semmonen päivä, että tuntuu että kaikki maailman murheet on mun harteilla. Se tunne johtuu monestakin eri syystä, liian monta projektia puskee päälle samaan aikaan, työ ei ole mieluista, raha ei kasva puissa ja kotonakin pitäs tehdä yhtäsuntoista, mutta kun väsy. Jopa vessan peseminen tuntuu äärettömän raskaalta puuhalta. Onneksi T auttaa kaikessa missä pystyy ja ehtii.

Vaikka kuinka onkin ollut ärsyttävä päivä, niin käytiin ees salilla purkamassa mun kiukkua painoihin. Ei tuu muuten kuuloonkaan tällä hetkellä, että jaksasin lähteä salille työpäivän jälkeen, sen verran puhtia vievää työtä toi on. Ja vapaapäiviäkin on nyt seuraavina parina viikkona niin vähän, että en kovin montaa kertaa salille tuu todennäkösesti pääsemään.





Mutta kuten aina, niin on mulla ollut jotain kivaakin :) Eilen juhlittiin mun pikkusiskoa- ja veljeä jotka täytti 19 wee :). Ajelin siis eilen Kihniöön ja nappasin matkan varrelta kyytiin toisen pikkuveljeni tyttöystävineen, niin ei tarvinnut yksin ajella, kun T:kin oli koulussa koko päivän.

Kävin muuten aiemmin viikolla sokerirasituksessakin (nykyään kaikki yli 25-vuotiaat raskaana olevat joutuu siihen automaattisesti, vaikka muita riskitekijöitä ei oiskaan). Yllättävän hyvin sain oltua paastolla 12 tuntia ja sen pelkän sokerilitkun varassa vielä kaksi tuntia siihen päälle. Oisin aatellu, että mulle tulee huono olo, mutta ei sitten yhtään. Oon ollut pari kesää labrassa töissä ja siellä näin niin monen raskaana olevan voivan huonosti sokerirasituksessa, joten olin varma, että niin mäkin. Sokeriarvot oli ok, joten ei tarvi sitä ainakaan nyt stressata :).

Seuraavaks mä aion siirtyä hetkeksi sohvalle makaamaan ja nostaa jalat ylös. Jos siitä sais vähän virtaa loppupäivän rästissä oleviin juttuihin! Pirteämpää sunnuntai-iltaa teille muille ;)

2 kommenttia:

  1. Voi vitsi, tympeetä jos nyt kaikki tuntuu kaatuvan päälle! :( Ja yleensä ne kurjat jutut ja stressin aiheet tunkeekin päälle yhtä aikaa, eikö vois tulla sillee pikkuhiljaa...! Koita nyt jaksaa. "Onneksi" se työkomennus nyt ei kauaa kestä, mutta kyllä se epämieluisassa työssä olo on niin mälsää että voi pojat.. Jos joka aamu ketuttaa lähteä töihin niin kyllä sekin vie mehut. Tsemppiä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei se auta ku jaksaa ;). Joo parin viikon päästä on yks ressinaihe vähemmän, kun tää pesti loppuu, nimimerkillä ylitöissä ja taas aivan tööt! Mut kiitti tsempistä :)

      Poista